Anteeksianto ja sovinto — milloin antaa anteeksi ja milloin päästää irti

Anteeksianto on yksi ihmissuhteiden vaikeimmista ja samalla vapauttavimmista taidoista. Se herättää usein ristiriitaisia tunteita: haluamme päästää irti katkeruudesta, mutta pelkäämme, että anteeksianto tarkoittaa loukkauksen hyväksymistä. Todellisuudessa anteeksianto on paljon moniulotteisempi prosessi kuin yksinkertainen “annan anteeksi”.

Mitä anteeksianto todella tarkoittaa

Anteeksianto ei tarkoita sitä, että unohtaisit tapahtuneen tai hyväksyisit sen. Se ei myöskään edellytä, että palaat suhteeseen ennalleen. Anteeksianto on ennen kaikkea sisäinen prosessi, jossa vapautat itsesi jatkuvasta katkeruuden kantamisesta.

Anteeksianto ei tapahdu kehotuksesta. Kun joku sanoo “anna nyt anteeksi ja unohda”, se ohittaa loukkaantuneen ihmisen kokemuksen. Aito anteeksianto vaatii aikaa, tunteiden käsittelyä ja usein myös toisen osapuolen vastuunottoa.

Anteeksiannon prosessi

Anteeksianto etenee harvoin suoraviivaisesti. Useimmiten se kulkee vaiheiden kautta, jotka voivat toistua ja limittyä:

• Tunnustaminen. Ensimmäinen askel on tunnustaa itselleen, mitä tapahtui ja miltä se tuntuu. Kipu, viha ja pettymys ovat luonnollisia reaktioita, ja niille on annettava tilaa.
• Ymmärtäminen. Ajan myötä voi syntyä kyky tarkastella tilannetta laajemmin. Mikä johti toisen käytökseen? Tämä ei tarkoita tekosyiden etsimistä, vaan inhimillisen monimutkaisuuden tunnistamista.
• Päätös. Anteeksianto sisältää tietoisen päätöksen luopua kostosta ja katkeruudesta. Tämä päätös saattaa tarvita uudelleen tekemistä monta kertaa.
• Vapautuminen. Vähitellen loukkaus menettää valtaansa. Se ei katoa muistista, mutta se ei enää hallitse arkea ja tunnetilaa.

Sovinto on eri asia kuin anteeksianto

Anteeksianto on mahdollista tehdä yksin. Sovinto vaatii molempia osapuolia. Sovinnossa toinen tunnustaa aiheuttamansa kivun, ottaa vastuun ja osoittaa teoillaan muutosta. Ilman näitä elementtejä sovinto jää pinnalliseksi ja loukattu osapuoli jää kantamaan taakkaa yksin.

Toimiva sovintoprosessi edellyttää, että loukannut osapuoli kykenee kuuntelemaan toisen kokemuksen ilman puolustautumista. Pelkkä “olen pahoillani” ei riitä, jos sitä ei seuraa ymmärrys siitä, mitä toinen on kokenut.

Milloin on parempi päästää irti

Kaikki suhteet eivät ole korjattavissa, eikä kaikkien tarvitsekaan olla. Joskus terveellisin valinta on antaa anteeksi itsesi vuoksi ja samalla päättää, ettei suhde jatku entisellään.

Tämä voi olla ajankohtaista erityisesti silloin, kun loukkaukset toistuvat ja toinen ei ota vastuuta käytöksestään. Myös tilanteissa, joissa suhde perustuu epätasapainoiseen valta-asetelmaan tai henkiseen väkivaltaan, irtipäästäminen voi olla ainoa turvallinen vaihtoehto.

Irtipäästäminen ei ole epäonnistumista. Se on kypsä päätös suojella omaa hyvinvointiaan.

Itselle anteeksianto

Usein unohdamme, että anteeksiantoa tarvitsemme myös itsellemme. Syyllisyys ja häpeä omista virheistä voivat olla yhtä lamauttavia kuin toisen aiheuttama loukkaus. Itselle anteeksianto alkaa siitä, että tunnustamme virheemme, otamme vastuun ja annamme itsellemme luvan olla epätäydellisiä.

Jokainen meistä loukkaa joskus toista, tietoisesti tai tietämättään. Se, miten kohtaamme omat virheemme, määrittää pitkälti sen, millaisia ihmissuhteita kykenemme rakentamaan.